keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Syksyn ensimmäinen tapaaminen ja luova hetki

Kesän väistyttyä syksyn tieltä ja iltojen hiljalleen hämärtyessä LUOMIO! kokoontui maanantaina 19.9. viettämään syksyn ensimmäistä tapaamistaan, joka oli samalla myös uusien jäsenten ilta. Paikalle oli saapunut mukava joukko niin vanhoja luomiolaisia kuin uusiakin sanataiteilijoita. Jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan aloitimme sanataiteisen lukuvuotemme teenjuomisen ja tutustumisen merkeissä sekä syksyn kerhokertojen ohjelmaa suunnitellen. Syksyn mittaan luvassa on muun muassa ajatuksenvirtaharjoituksia, vertaispalauterinki ja tarinankerrontaa Story Cube -tarinakuutioilla. Suunnitteilla on myös kerhoretki Helsingin kirjamessuille lokakuussa, ja syyskauden päätöksenä järjestämme joulukuussa Luomion omat pikkujoulut.







Tulevan syksyn suunnittelemisen lisäksi ehdimme jo hieman sanataiteilemaankin. Alla luomiolaisten sanataideteoksia, jotka syntyivät erään luovan kirjoittamisen harjoituksen tuloksena. 


Hymysi

Nilkkoja kutittavat pyjamat
ovat onnettomat kuin unelmat
En voi koskaan unohtaa
niiden läsnäoloa.
Sen lempeys auttaa poloa
vaan se jättää odottamaan ja unelmoimaan
Sen leikkisyys auttaa minut hymyilemään
ja odottamaan lempeintä hymyäsi
Silmiesi helmeilevästä kasteesta.

Rakkausrunot on ylitse sinun
Ne ovat tylsiä ilman pyjamia
tai jotain, mikä saa sinut hymyilemään
Leikkisästi!
Lempeästi odottamatta, olettamatta, miettimättä,
tuskailematta, ajattelematta, tietämättä

oli tietäminen sitten huomista tai eilistä...

Tahdon vain hymysi
Sen puhtaimman,
kauneimman,
arkailemattoman

...

Kalakeitto sen jälkeen kun on ollut pitkään ulkona viileässä ilmassa.
”Miksi kalakeitto?” sinä kysyt. Ja vastaan
Minulla ei ole sanoja.
kalakeitto on yhtä arvokas kuin sana rakkaus.
Hymysi on arvokkain,
mutta sana ilman totuutta on
t    y    h    j   ä
o l e m a t o n

Ja sinä hymyilet sanoilleni
puhdasta hymyäsi,
kaunein hymysi,
se arkailematon

                                                                                                       Mili



Silloin muistatkos,
            meidän piti hiihtää
saareen,
sanat lyly ja kalhu
suussani suikertelevat,
tarkoittanevat
entisajan
epäparisia suksia,
epä-
pari,
epäröivä
pari,
epä-
olennaisuuksia,
joihin kitalakeni
takertuu, kun
toinen luistaa,
toinen potkii

Ja katso nyt,
kaislojen
reunustamat
lahdelmat
jäätyvät
jo

Noora Mononen


ei kiinnosta. en välitä. morsiuskimpun 
heittäminen ei kiinnosta. ei innosta.
yhtään. en välitä. olen polvillani
uudella joogamatollani. se on sininen. 
en joogaa. ei kiinnosta. olen vain polvillani. 
en ajattele, enkä ole ajattelematta. mutta
jos ajattelisin, ajattelisin vain sitä, kun
lehdet muuttuvat tuulessa levottomaksi
kultaiseksi ja viininpunaiseksi pilveksi. 
en juuri välitä lehdistä. 
niiden epäsymmetrisyys tuo mieleeni mieleni
epätasapainon, joka aina vähän järkkyy
kun käytän kahta samanväristä sukkaa.
siksi tykkään sukkahousuista. 
ja siitä että on yksi polvivillasukka. yleensä
harmaa. vaikka ei sillä ole niin väliä.


nimetön


Kuvakulma

ihmiskädet
vanhalla, jäykällä
käsin säädettävällä
ja käsin tarkennettavalla

valokuvauskoneella
yrittävät vangita
hetken viipyvän
olemassaolon sietämättömän keveyden

kuvat terhakkaasta sienestä tai
sammaleisesta puunhaarasta
ylösalaisin käännettynä
muuttuvat merkityksellisemmiksi
murrosiän jälkeen

mielleyhtymät 
pilaavat mielen

puistossa pökkösieni
jököttää.

Johanna H.


Perheen statussymboleita. Valkotiilinen omakotitalo ajotien päässä. Perhefarmari ja rouvan kauppakassi. Koira ja leikkimökki. Keittiösaareke ja astiakaapit, joiden ovissa on lasi-ikkunat. Olohuoneen kirjahyllyssä 20-osainen Valittujen Palojen tietokirjasarja.

Perheen statussymboleita. Televisio ja urheilukanavapaketti. Narahteleva nahkasohva. Miesten ja naisten työt. Lauantaiset sähkösaunaillat ja ulkovaraston piilopullo. Sanaharkka ja lain koura. Puolen vuoden harkinta-aika.

Perheen statussymboleita. Pieni kerrostalokaksio kaupungista. Bussikortti ja täydet kauppakassit kello neljän ruuhkassa. Elatusvelvollisuus. Joka viikonloppu ja joka toinen keskiviikko. Lasillinen jääteetä puutarhakeinussa, joka ei ole elementissään betoniparvekkeella.
Teija Pirttisalo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti