keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Syksyn ensimmäinen tapaaminen ja luova hetki

Kesän väistyttyä syksyn tieltä ja iltojen hiljalleen hämärtyessä LUOMIO! kokoontui maanantaina 19.9. viettämään syksyn ensimmäistä tapaamistaan, joka oli samalla myös uusien jäsenten ilta. Paikalle oli saapunut mukava joukko niin vanhoja luomiolaisia kuin uusiakin sanataiteilijoita. Jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan aloitimme sanataiteisen lukuvuotemme teenjuomisen ja tutustumisen merkeissä sekä syksyn kerhokertojen ohjelmaa suunnitellen. Syksyn mittaan luvassa on muun muassa ajatuksenvirtaharjoituksia, vertaispalauterinki ja tarinankerrontaa Story Cube -tarinakuutioilla. Suunnitteilla on myös kerhoretki Helsingin kirjamessuille lokakuussa, ja syyskauden päätöksenä järjestämme joulukuussa Luomion omat pikkujoulut.







Tulevan syksyn suunnittelemisen lisäksi ehdimme jo hieman sanataiteilemaankin. Alla luomiolaisten sanataideteoksia, jotka syntyivät erään luovan kirjoittamisen harjoituksen tuloksena. 


Hymysi

Nilkkoja kutittavat pyjamat
ovat onnettomat kuin unelmat
En voi koskaan unohtaa
niiden läsnäoloa.
Sen lempeys auttaa poloa
vaan se jättää odottamaan ja unelmoimaan
Sen leikkisyys auttaa minut hymyilemään
ja odottamaan lempeintä hymyäsi
Silmiesi helmeilevästä kasteesta.

Rakkausrunot on ylitse sinun
Ne ovat tylsiä ilman pyjamia
tai jotain, mikä saa sinut hymyilemään
Leikkisästi!
Lempeästi odottamatta, olettamatta, miettimättä,
tuskailematta, ajattelematta, tietämättä

oli tietäminen sitten huomista tai eilistä...

Tahdon vain hymysi
Sen puhtaimman,
kauneimman,
arkailemattoman

...

Kalakeitto sen jälkeen kun on ollut pitkään ulkona viileässä ilmassa.
”Miksi kalakeitto?” sinä kysyt. Ja vastaan
Minulla ei ole sanoja.
kalakeitto on yhtä arvokas kuin sana rakkaus.
Hymysi on arvokkain,
mutta sana ilman totuutta on
t    y    h    j   ä
o l e m a t o n

Ja sinä hymyilet sanoilleni
puhdasta hymyäsi,
kaunein hymysi,
se arkailematon

                                                                                                       Mili



Silloin muistatkos,
            meidän piti hiihtää
saareen,
sanat lyly ja kalhu
suussani suikertelevat,
tarkoittanevat
entisajan
epäparisia suksia,
epä-
pari,
epäröivä
pari,
epä-
olennaisuuksia,
joihin kitalakeni
takertuu, kun
toinen luistaa,
toinen potkii

Ja katso nyt,
kaislojen
reunustamat
lahdelmat
jäätyvät
jo

Noora Mononen


ei kiinnosta. en välitä. morsiuskimpun 
heittäminen ei kiinnosta. ei innosta.
yhtään. en välitä. olen polvillani
uudella joogamatollani. se on sininen. 
en joogaa. ei kiinnosta. olen vain polvillani. 
en ajattele, enkä ole ajattelematta. mutta
jos ajattelisin, ajattelisin vain sitä, kun
lehdet muuttuvat tuulessa levottomaksi
kultaiseksi ja viininpunaiseksi pilveksi. 
en juuri välitä lehdistä. 
niiden epäsymmetrisyys tuo mieleeni mieleni
epätasapainon, joka aina vähän järkkyy
kun käytän kahta samanväristä sukkaa.
siksi tykkään sukkahousuista. 
ja siitä että on yksi polvivillasukka. yleensä
harmaa. vaikka ei sillä ole niin väliä.


nimetön


Kuvakulma

ihmiskädet
vanhalla, jäykällä
käsin säädettävällä
ja käsin tarkennettavalla

valokuvauskoneella
yrittävät vangita
hetken viipyvän
olemassaolon sietämättömän keveyden

kuvat terhakkaasta sienestä tai
sammaleisesta puunhaarasta
ylösalaisin käännettynä
muuttuvat merkityksellisemmiksi
murrosiän jälkeen

mielleyhtymät 
pilaavat mielen

puistossa pökkösieni
jököttää.

Johanna H.


Perheen statussymboleita. Valkotiilinen omakotitalo ajotien päässä. Perhefarmari ja rouvan kauppakassi. Koira ja leikkimökki. Keittiösaareke ja astiakaapit, joiden ovissa on lasi-ikkunat. Olohuoneen kirjahyllyssä 20-osainen Valittujen Palojen tietokirjasarja.

Perheen statussymboleita. Televisio ja urheilukanavapaketti. Narahteleva nahkasohva. Miesten ja naisten työt. Lauantaiset sähkösaunaillat ja ulkovaraston piilopullo. Sanaharkka ja lain koura. Puolen vuoden harkinta-aika.

Perheen statussymboleita. Pieni kerrostalokaksio kaupungista. Bussikortti ja täydet kauppakassit kello neljän ruuhkassa. Elatusvelvollisuus. Joka viikonloppu ja joka toinen keskiviikko. Lasillinen jääteetä puutarhakeinussa, joka ei ole elementissään betoniparvekkeella.
Teija Pirttisalo

tiistai 13. syyskuuta 2016

Aamukolmen tunnelmia ennen sanataidenäyttelyä

Seinällä raksuttaa äänekäs kello. Kotiin palaava väsynyt matkalainen näkee toisen kerroksen parvekekäytävältä alas joelle ja kaupungin valoihin. Muumilaku maistuu hyvältä, ja märälle kartongille leviävät värit eivät ole kesytettävissä. Yö maistuu lakritsiteeltä ja väsymykseltä, mutta valmista on tultava. Vanhat sanat eivät riitä, on keksittävä uusia ennen aamua. Kännykkäkin jäi matkakumppaneiden autoon, täytyy hakea se aamulla. Sivellin tökkii kartonkiin lehtiä, toinen puu on paljas. Värit sekoittuvat toisiinsa, vaaleansinisellä on mustaa, valkoisella vaaleansinistä, ja mustan ja tummansinistä taustaa vasten valkoinen korostuu hyvin. Kauniita puita. Taiteilija alkaa huojua katsoessaan aikaan saamaansa ikkunaa valoihin ja varjoihin, kahteen vuodenaikaan, sanoihin niiden välissä. Täydellisyys ei sovi kiireen kanssa yhteen, mutta aikaan saaminen tuntuu hyvältä. Kello näyttää kolmea. Tunnen olevani elossa.


Tunnelmia siitä, kun keskellä yötä valmistelee sanataidenäyttelyn työtä. Luomio-kerhon sanataidenäyttelyä voi käydä ihastelemassa Joensuun pääkirjaston aulassa vielä 16. syyskuuta asti.


Leenu Miikki

maanantai 9. toukokuuta 2016

Vuoden päätöskerta

Luomion tämän vuoden viimeinen kerhokerta vietettiin Arttelissa. Ilta alkoi nyyttärihenkisenä rennolla meiningillä. Ilta alkoi kuulumisilla ja rennolla jutustelulla. Luomiolaiset pääsivät myös lausumaan runoja Elsi Komun ohjastuksella. Ohjeita tuli lausumisen lisäksi esitysjännitykseen. Luomiolaisetkin uskaltautuivat jakamaan omat esiintymismokat ja nolot hetket. Naurua oli koko Arttelin täydeltä!
Lausumisen jälkeen Luomiolaiset pääsivät taiteilemaan runoillessa: Jokainen sanoi vuorollaan jokaiselle suomenkielen aakkoselle, sillä kirjaimella alkavan sanan ja sen jälkeen kirjoittivat runon, jossa käyttivät etunimen kirjainta vastaavat sanat. Kiitos Johannalle tästä luovan kirjoittamisen tehtävästä! :) Tässä muutama Luomiolaisten luomus:

Opettaja, opettaja!

Aivomme nauravat nauravat,
tekevät irtioton

Jos yritätkin
opettaa opettaa

meitä rakastamaan,

----------

Millaista on
Ilmaista

Saimaannorpan tavoin
rakkautta

Opettaja sanoisi
turva törmässä
lumessa

aivoni tarviivat leipää
uida järvessä

Kuin saimaannorppa

----------

vain happo suussa
kunnes aivot syöpyy
opettaja nauraa
kaikki nauraa
kunnes tulee jano

--------

Elämän eliksiiri
vie minulta hengen

Mieli ei anna minulle rauhaa
En voi ilmaista itseäni

Voiko ajatuksen varastaa?

Leivän muruset lattialla
ovatko ne todellisia?
Ne ovat niin kaukaisia

Anna olla,
hukutan aivoni viskiin.

tiistai 3. toukokuuta 2016

Runojahti!

Johanna Luomion-ständillä
Kirjan ja ruusun päivän kunniaksi järjestetty runojahti sujui rauhallisissa merkeissä. Sanataideteokset olivat yllättäneet ja ilahtuttaneet löytäjiään. Kirjapalkinnoissa oli paljon erilaisia ja niistä varmasti löytyi jokaiselle oma mieleinen. Lisäksi sanataideyllätyksen löytäjät saivat Diplomin hyvästä aarteenmetsästyksestä! Ja karkkia oli jaossa kaikille! Päivän lähentyessä loppuaan vielä muutama innokas etsijä lähti vihjeiden kanssa hakemaan viimeisiä sanataideyllätyksiä. Päivä oli siis oikein onnistunut ja tunnelma oli leppoisen iloinen :). Kiitos kaikille osallistujille ja ensi vuoden tapahtumaa odotellen!

Clarissa, Emilia, Leenu ja Laura ständäilemässä

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Luova hetki: Södergran

Lukupiiri: Södergran
Luomiolaiset tutustuivat Södergranin runouteen. Jokainen sai itse valita, minkä kokoelman tahtoi lukea ja kuinka paljon. Keskustelu oli vapaata ja kaikki osallistuivat ahkerasti tulkintoihin. Tähän on koottu joitain tulkintoja (Runopaljastukset on piilotettu ja saa esille klikkaamalla. Ei siis tarvitse huolehtia vahinkopaljastuksista.)

Osa 21.3. kokoontuneista lukupiiriläisistä oli tutustunut Edith Södergraniin vasta lukupiirin myötä, yksi oli tehnyt hänestä esseen yliopistossa, ja muutama oli lukenut Södergrania jo kouluaikanaan, mutta lukupiiriin valmistautuessaan olivat huomanneet runojen aivan kuin muuttuneen niistä ajoista. Taustasta riippumatta pidimme Södergranin lyyrisistä kuvauksista ja sanavalinnoista.

Luimme vuorotellen valitsemiamme Södergranin runoja ääneen, kerroimme mielipiteemme ja keskustelimme tulkinnasta. Runoista nostettiin muun muassa Suuri puutarha, Kaikkiin neljään tuuleen, Elämä, Kaunein jumala, Ei mitään, Kauneuden patsas, Autuus, Päivä viilenee... ja Maa jota ei ole.

Valitettavasti Päivä viilenee... –runosta ääneen luettiin vain Kultaisissa linnuissa julkaistu alkuosa, joten sen tulkinta jäi vajaaksi. Kokonaisuudessaan runo löytyy ainakin kokoelmasta Elämäni, kuolemani ja kohtaloni. Kultaisista linnuista ei myöskään löytynyt aiemmin lukemaani runoa Maailma kylpee veressä, jonka groteskin vastakkainasettelun olisin halunnut jakaa muiden kanssa.

Yleisimmät teemat Södergranilla ovat rakkaus, kuolema ja elämä, mutta runojen tulkinta ei usein ole helppoa. Esimerkiksi Kauneuden patsas on luettuna kaunis, mutta mitä ovat ruusut, jotka turmelevat hänen unelmiaan, tai ruusu, ”joka ei koskaan kuole”? Entä kuka on runon ”kuningatar” – kauneus itsekö?

Kaikkiin neljään tuuleen:


Autuus:



Suuri Puutarha:



Oman aikansa Suomessa Södergranin modernit runot olivat vapaamuotoisuutensa tähden radikaaleja. Syyskuun lyyran johdannossa hän huomauttaakin sen ajan lukijalle, että hänen runojensa arvo ei ole yhtään vähempi runomitan ja rytmin puuttumisen vuoksi, vaan päin vastoin hänen runonsa heräävät henkiin vain täydessä vapaudessa, kuten käsivarapiirrokset. Siltä meistäkin tuntui, eikä kukaan kyseenalaistanut vapaan muodon sopivuutta hänen runoihinsa.

Riippumatta siitä, luimmeko runoja tarkasti analysoiden vai samastuttavia kohtia etsien, olimme yhtä mieltä siitä, että 16-vuotiaana tuberkuloosiin sairastuneen ja 31-vuotiaana siihen kuolleen suomenruotsalaisen Edith Södergranin runot ovat kauniita ja herkkiä mutta myös voimallisia ja monitulkintaisia. Runojen ilmaisuvoima ei ole hävinnyt mihinkään edes sadassa vuodessa.


Södergranin runokokoelmien omistajat olivat sitä mieltä, etteivät ikinä luovu kirjoistaan. Me muut olimme sitä mieltä, ettemme mekään, jos meillä sellainen sattuisi olemaan.



Johanna

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Kirjan ja Ruusun päivän odotukseen!

Kirjan ja Ruusun päivä lähestyy ja Luomio kannustaa kaikki mukaan Runojahtiin! Joensuun kampukselle on piilotettu Agoran, Carelian ja kirjaston tiloihin runoja ja novelleja. Runon löytäjä saa valita palkinnokseen kirjan tai ruusun. Palkinnon voi hakea perjantaina 22.4. klo 10-13 Carelian aulasta Luomion ständiltä. Runot on piilotettu ja odottavat lukijaansa. Onnea etsintään ja mukavia lukuhetkiä kaikille!
Lisäksi Luomio järjestää yhteistyössä Ukrin kanssa Runokaraoken! Mukaan voi tulla lukemaan omia tai muiden runoja. Mukaan saa tietenkin tulla vain kuuntelemaankin :). Runokaraoke pidetään 23.4 klo 18-20 Sointulassa (kirkkokatu 22). Kaikki rohkeasti mukaan! Paikan päältä löytyy runokokoelmia, joista voi runon valita. Tietenkin saa ottaa mukaan oman runon. Lava on vapaa, joten kaikki rohkeasti mukaan! :)

Huomion arvoisena vielä Luomion sanataidekerhon esittely Uljaassa! Esittely teksti löytyy Uljaan numerosta 3/2016 sivulta 29 ja sen voi lukea osoittessa http://www.uljas.net/lehdet/

Mukavia lukuhetkiä Kirjan ja Ruusun päiväksi! :)

tiistai 23. helmikuuta 2016

maanantai 15. helmikuuta 2016

Luova hetki: Runoja

ikävä
painava, hiljainen
saapui, uuvutti, mykisti
suri, valkoinen
elämä, tarina, päätepiste
hyvästelee, kääntyy pois
tutkimaton
jälleennäkeminen

-------------

kenraali
vihaisesti, arvokkaasti
huutaa, lömpsii, kadehtii
pieni, häveliäs
roisto, lellipentu, hylkiö
itkee, parkuu
huonompi
alokas

------------------

limaista, niljakasta
kuoritaan haukataan niellään
käyrä pehmeä            kuoret rihmat nupukka
BANAANI                     revitään irrotetaan
                                      epäbanaani

------------------

peilissä
herkkä ja läpikuultava
leikkii
hymyilee
lymyilee
hauras valoisa lasi
minäkuvan heijastus
kätkee tai paljastaa
katsojan sielun ikkunat



Luova hetki: Lyriikoiden inspiroimana

Tästä linkistä pääset kuuntelemaan YouTubesta kappaleet, jotka inspiroivat nämä tarinat.

Painovoiman arvet silmäkulmissaan,
mies herää ja tietää itkevänsä,
"Meil' ukkoina jo syntyy sylilapset
Ja nuori mies on hautaan valmis jo
Ja minä itse, miksi näitä mietin?"
hän odottaa siinä,
makaa tallotulla nurmikentällä,
eilisen festivaalin muistoissa,
sanomattomat sanat, jotka jäivät leijumaan ilmaan,
törmäilevät melankolian aaltoihin,
ihastuneisiin saippuakupliin ja draaman kaariin,
”Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta
Ja suuri surkastua alhaiseen”
hän levollisesti luovuttaa,
tämä oli viimeinen kerta,
lupasithan olla, paras ystävä itsellesi?

Noora

Lainaukset: Eino Leino, Lapin kesä



Kastepiste

Aamukasteessa hehkui hengen aurinko
harmaantuneiden hiusten alta
Olin juonut häpeän myrkyn
en saattanut avata sydäntäni
Hän oli niin häikäisevä
vuosikymmenien hioma
timantti, joka säihkyi tulta

Siinä minä seisoin, sydän lukittuna
kovaan maahan kaivettuna
ja ruoholla peitettynä

Halusin vain lentää
olla pienen hetken lapsi aamuauringon
juoda kasteen mesimaljan
lentää aamuruskon siivin
kunnes putoisin
ja unohtaa tään kaiken

Tiesin hänen menneisyytensä
ja hän myös minun
hänen periaatteensa
horjumattomat
Vaikka kuinka kävisi
niin hän ei taipuisi
ei jäisi mökkiinsä mätänemään

Hän halusi vain elää
olla ikuisesti virta vangitsematon
juoda aamukasteen maljan
lentää iltaruskon siivin
kunnes putoais

Mutta siinä minä seisoin, sydän lukittuna
kovaan maahan kaivettuna
ja ruoholla peitettynä

Vaan sydän se vain hänenkin
tunsi epätoivoni hymystäni
kasvoiltani vaikka kuinka peittelin
Se hymy epätoivoinen
oli sangen samanlainen kuin
sen ilme kun se talvisin
yksin peilas pinnasta jään
syvään uurtuneita kasvojaan

Hän halusi vain elää
olla ikuisesti virta vangitsematon
juoda aamukasteen maljan
lentää iltaruskon siivin
kunnes putoais
ja mä halusin vain lentää
olla pienen hetken lapsi aamuauringon
juoda kasteen mesimaljan
lentää aamuruskon siivin
kunnes putoisin
ja unohtaa tään kaiken.

Johanna

maanantai 25. tammikuuta 2016

Pikkujoulut: Piparia, runoja ja naurua

Luomiolaiset kerääntyivät jouluisissa tunnelmissa 14.12.2015 viettämään pikkujoulua. Juhlat vietettiin leppoisissa merkeissä, riisipuuron ja glögin äärellä. Yhteisenä ajanvietteenä tehtiin muutamia impro-harjoituksia: Esimerkiksi yhden henkilön kertoessa tarinaa sai muut osallistujat heittää sanoja, jotka kertojan täytyi lisätä tarinaan. Tai muiden pyytäen joko kuvailemaan, lisäämään tunnetta tai jatkamaan tarinaa. Toisenlainen harjoitus oli tarinan tekoa sana sanalta: Jokainen osallistuja sanoo yhden sanan, kertoen tarinaa eteenpäin. Samalla periaatteella syntyi myös Jouluinen runo:

On joulu meillä taas,
lampaat vielä haas.
Lampaat haassa pörisee,
ja karhu metsässä mörisee.
Joulupukki nurkan takana kurkistaa
ja paha lumiukko tukistaa.
Lumiukko (jollekin) vilkuttaa,
ja tontut (jollain) kelloa pimputtaa.
puuro sitten valmistuu,
on hymyssä aivan kaikkien suu,
siinäpä sitten yhdessä,
mietitään syksyistä lyhdettä.
pipari maistuu Maijalle,
niinkuin aivan kaikille,
hyvä maku suussa,
vielä on latva tähtipuussa.