Luomion tämän vuoden viimeinen kerhokerta vietettiin Arttelissa. Ilta alkoi nyyttärihenkisenä rennolla meiningillä. Ilta alkoi kuulumisilla ja rennolla jutustelulla. Luomiolaiset pääsivät myös lausumaan runoja Elsi Komun ohjastuksella. Ohjeita tuli lausumisen lisäksi esitysjännitykseen. Luomiolaisetkin uskaltautuivat jakamaan omat esiintymismokat ja nolot hetket. Naurua oli koko Arttelin täydeltä!
Lausumisen jälkeen Luomiolaiset pääsivät taiteilemaan runoillessa: Jokainen sanoi vuorollaan jokaiselle suomenkielen aakkoselle, sillä kirjaimella alkavan sanan ja sen jälkeen kirjoittivat runon, jossa käyttivät etunimen kirjainta vastaavat sanat. Kiitos Johannalle tästä luovan kirjoittamisen tehtävästä! :) Tässä muutama Luomiolaisten luomus:
Kirjan ja ruusun päivän kunniaksi järjestetty runojahti sujui rauhallisissa merkeissä. Sanataideteokset olivat yllättäneet ja ilahtuttaneet löytäjiään. Kirjapalkinnoissa oli paljon erilaisia ja niistä varmasti löytyi jokaiselle oma mieleinen. Lisäksi sanataideyllätyksen löytäjät saivat Diplomin hyvästä aarteenmetsästyksestä! Ja karkkia oli jaossa kaikille! Päivän lähentyessä loppuaan vielä muutama innokas etsijä lähti vihjeiden kanssa hakemaan viimeisiä sanataideyllätyksiä. Päivä oli siis oikein onnistunut ja tunnelma oli leppoisen iloinen :). Kiitos kaikille osallistujille ja ensi vuoden tapahtumaa odotellen!
Luomiolaiset tutustuivat Södergranin runouteen. Jokainen sai itse valita, minkä kokoelman tahtoi lukea ja kuinka paljon. Keskustelu oli vapaata ja kaikki osallistuivat ahkerasti tulkintoihin. Tähän on koottu joitain tulkintoja (Runopaljastukset on piilotettu ja saa esille klikkaamalla. Ei siis tarvitse huolehtia vahinkopaljastuksista.)
Osa 21.3. kokoontuneista lukupiiriläisistä oli tutustunut Edith
Södergraniin vasta lukupiirin myötä, yksi oli tehnyt hänestä esseen
yliopistossa, ja muutama oli lukenut Södergrania jo kouluaikanaan, mutta
lukupiiriin valmistautuessaan olivat huomanneet runojen aivan kuin muuttuneen
niistä ajoista. Taustasta riippumatta pidimme Södergranin lyyrisistä
kuvauksista ja sanavalinnoista.
Luimme vuorotellen valitsemiamme Södergranin runoja ääneen, kerroimme mielipiteemme
ja keskustelimme tulkinnasta. Runoista nostettiin muun muassa Suuri puutarha, Kaikkiin neljään tuuleen, Elämä,
Kaunein jumala, Ei mitään, Kauneuden patsas,
Autuus, Päivä viilenee... ja Maa jota
ei ole.
Valitettavasti Päivä viilenee...
–runosta ääneen luettiin vain Kultaisissa
linnuissa julkaistu alkuosa, joten sen tulkinta jäi vajaaksi.
Kokonaisuudessaan runo löytyy ainakin kokoelmasta Elämäni, kuolemani ja kohtaloni. Kultaisista linnuista ei myöskään löytynyt aiemmin lukemaani runoa Maailma kylpee veressä, jonka groteskin
vastakkainasettelun olisin halunnut jakaa muiden kanssa.
Yleisimmät teemat Södergranilla ovat rakkaus, kuolema ja elämä, mutta
runojen tulkinta ei usein ole helppoa. Esimerkiksi Kauneuden patsas on luettuna kaunis, mutta mitä ovat ruusut, jotka
turmelevat hänen unelmiaan, tai ruusu, ”joka ei koskaan kuole”? Entä kuka on
runon ”kuningatar” – kauneus itsekö?
Kaikkiin neljään tuuleen:
Entä sitten runo Kaikkiin neljään tuuleen? Sen alussa annetaan kuvaus yksinäisestä paikasta – onko se todellinen vai kuviteltu? Lopussa kuvatut neljä porttia ovat rakkaudelle, päivälle, ikävälle ja kuolemalle, mutta miksi vain kultainen portti ”rakkaudelle joka ei tule koskaan” saa oman tuulensuuntansa, ja miksi se on juuri itä? Viitanneeko se auringonnousuun, hänen synnyinkaupunkiinsa Pietariin tai johonkin, mikä on Venäjällä? Ainoastaan aina avoin portti kuolemalle tuntui selvältä, mutta mikä on porttien suhde alun maisemaan?
Autuus:
Entä sitten runo Kaikkiin neljään tuuleen? Sen alussa annetaan kuvaus yksinäisestä paikasta – onko se todellinen vai kuviteltu? Lopussa kuvatut neljä porttia ovat rakkaudelle, päivälle, ikävälle ja kuolemalle, mutta miksi vain kultainen portti ”rakkaudelle joka ei tule koskaan” saa oman tuulensuuntansa, ja miksi se on juuri itä? Viitanneeko se auringonnousuun, hänen synnyinkaupunkiinsa Pietariin tai johonkin, mikä on Venäjällä? Ainoastaan aina avoin portti kuolemalle tuntui selvältä, mutta mikä on porttien suhde alun maisemaan?
Suuri Puutarha:
Suuren puutarhan ydinajatus köyhien vaeltajien sisaruudesta viehätti kaikkia lukupiiriläisiä. Viehättäväksi koettiin erityisesti joko puutarha, jonka runon puhuja tahtoisi sisarustensa kanssa jakaa, ylipäänsä ajatus sisaruudesta köyhyydessä, sielunsa antaminen luomakunnalle, tai huomio, että vanhemmiten tiedostaa vahvemmin olevansa sisaruksia, ts. tasavertaisia muiden kanssa. Myös runon ”vaeltajat” saivat kaksi tulkintaa: toisen mukaan se viittaa ihmiskunnan köyhempiin luokkiin yleensä, toisessa vain runoilijoihin ja taiteelle omistautujiin. Jälkimmäistä tulkintaa puoltaa se, että Södergran oli käynyt keuhkotautinsa takia parantolassa Keski-Euroopassa, missä oli päässyt tutustumaan sen ajan taiteilijoihin.
Oman aikansa Suomessa Södergranin modernit runot olivat vapaamuotoisuutensa
tähden radikaaleja. Syyskuun lyyran
johdannossa hän huomauttaakin sen ajan lukijalle, että hänen runojensa arvo ei
ole yhtään vähempi runomitan ja rytmin puuttumisen vuoksi, vaan päin vastoin
hänen runonsa heräävät henkiin vain täydessä vapaudessa, kuten
käsivarapiirrokset. Siltä meistäkin tuntui, eikä kukaan kyseenalaistanut vapaan
muodon sopivuutta hänen runoihinsa.
Riippumatta siitä, luimmeko runoja tarkasti analysoiden vai samastuttavia
kohtia etsien, olimme yhtä mieltä siitä, että 16-vuotiaana tuberkuloosiin
sairastuneen ja 31-vuotiaana siihen kuolleen suomenruotsalaisen Edith
Södergranin runot ovat kauniita ja herkkiä mutta myös voimallisia ja
monitulkintaisia. Runojen ilmaisuvoima ei ole hävinnyt mihinkään edes sadassa
vuodessa.
Södergranin runokokoelmien
omistajat olivat sitä mieltä, etteivät ikinä luovu kirjoistaan. Me muut olimme
sitä mieltä, ettemme mekään, jos meillä sellainen sattuisi olemaan.
